Miten määrittelisit perinteisen sirkuksen ja nykysirkuksen? Milloin nykysirkus ei ole enää nykysirkusta vaan vaikkapa kabareeta? Turun ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin sirkusopiskelija Nella Toivanen lähti selvittämään asiaa haastattelemalla Cirko – Uuden keskuksen toiminnanjohtajaa Riku Lievosta ja Sirkus Finlandian tirehtööriä Carl Jernström Junioria.
Sirkushistorian kurssi Turun Taideakatemian sirkuslinjalla alkoi keskustelulla sirkukseen liittyvistä assosiaatioista. Pohdimme nykysirkuksen ja perinteisen sirkuksen eroja ja rajoja. Halusin kuulla, mitä alan konkarit tästä sanovat ja ottaa selvää, mitä perinteiselle ja nykysirkukselle kuuluu tällä hetkellä Suomessa.
Sirkus Finlandia on tyyppiesimerkki perinteisestä sirkuksesta, jossa esitys koostuu teltassa maneesilla esitettävistä numeroista. Sirkuksen johtajan pestikin on periytynyt isältä pojalle. Perinteinen sirkus voidaan määritellä vähintään kolmen numeron ohjelmakokonaisuutena, joka esitetään teltassa maneesilla. Calle Jernström rajasi oman määritelmänsä hyvin ja ytimekkäästi: ”Kaikki lähtee maneesista.”
Tänä vuonna Sirkus Finlandian ohjelmistossa nähdään myös nykysirkuksen elementtejä, sillä esiintyjäkaartista suuri osa on Koulutuskeskus Salpauksessa opiskelleita sirkusartisteja. Oli ilo nähdä miten perinteinen ja nykysirkus sekoittuvat keskenään ja ottavat vaikutteita toisistaan. ”Liikaa teatterin puolelle” meneviä numeroita ei Calle vielä ainakaan ole valmis ottamaan ohjelmistoon. ”Toki, jos on hyvä, niin se tulee meille”, totesi Calle.
Nykysirkusta on taas mahdotonta määritellä tarkasti. Nykysirkusesitykset kulkevat usein eri taiteiden rajojen yli ja yhdistävät nykytanssia, visuaalisia taiteita, fyysistä teatteria ja musiikkia. Onko nykysirkus täysin irrallinen perinteisestä sirkuksesta? Entä missä menee raja nykysirkuksen ja kabareen välillä?
Cirko – Uuden sirkuksen keskuksen toiminnanjohtaja Riku Lievonen oli sitä mieltä, että parhaimmillaan nykysirkuksessa ei ole hahmotettavia numeropohjaisia kohtauksia. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole. Riku pohtii kabareen olemusta, johon kuuluu numeropohjaisuus. ”Mä näen siinä jonkunlaisen eron suhteessa esitystuotantoon. Aika ajoin törmään keskusteluihin, että miksemme tee kabareeta, sillä se kiinnostaa yleisöä. Mietin, että onko se just se paras muoto tuoda esiin nykysirkusta, joka seisoo yhtä vahvoilla omilla jaloillaan kuin mikä tahansa muukin näyttämötaiteen muoto.”
Kysyin haastateltavilta myös, mitä he haluaisivat sanoa sirkusalan tuleville ammattilaisille. Calle totesi, että ”sirkuksessa pitää olla sydän ja halu mennä”. ”Meillä on täällä asiat hyvin. Kun menee yrittämään Eurooppaan, saattaa tulla takkiin.”
Riku nosti esiin koulutuksen tilanteen. Meillä on hyvä, lähes koko pitkän maan kattava nuorisosirkusten verkosto. ”Suomessa sirkusta harrastaneet ovat kansainvälisestikin mitattuna äärimmäisen taitavia. Sitten meillä on kaksi koulutuslinjaa Turussa ja Lahdessa, joissa pystyy opiskelemaan sirkusta eri painotuksilla. Jotta päästään tasolle, jossa tekninen taituruus on mahdollista ja luodaan kiinnostavia, kommentoivia ja kyseenalaistavia nykysirkusteoksia, tarvitaan tekniikan lisäksi taiteellisen ajattelun työkaluja sekä kriittisen ajattelun ja dramaturgian ymmärrystä.”
Mutta hei kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Verkostoituminen kannattaa ja sitä varten meillä on koko pitkän maan kattava sirkusverkosto. Jaetaan sitä omaa osaamistamme keskenämme, jotta päästään sinne next levelille. Lainatakseni tähän loppuun Callea: ”Sirkus on sirkusta, oli se sitten mitä vaan”.
Kuvat Sirkus Finlandian esityksestä: Nella Toivanen